Kaikki alkoi yllättäin, iski kautta takavasemman.
Sanakirja kertonut ei määritelmää ajan matalan.
Varttitunti vierähtänee varttitunnissa,
Kuudennentoista jälkeen tarvitaan jo apua.
Mitä silloin sanotaan, jos ei voi kenellekään soittaa?
Linja kertoo varattua, ääni käskee luurin laskemaan.
Toinen ääni kellossa, kun varautuu vain maltain maksamaan.
Asialle palaamaan myöhemmin pyydetään,
Kunnes aamukahvi tarpeeksi on viileää.
Ei siis voine valittaa, kun ei oo aikaa, mitä voittaa.
refrain:
Voiko siitä puhua,
Kun ei voi edes ajatella?
Voiko siitä puhua?
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
Vaan illan tullen pelottaa:
Ei ole ketään kelle soittaa.
Viikko tapahtuneesta: on kaluttu vain vesirinkilää.
Nyt niissäkin jo vähitellen alkaa homeläikät sinertää.
Hyvä ylös laittaa ajatukset viivoineen
Ja kolaamalla kolata myös nuoska eteiseen.
Vaan miten suu nyt laitetaan, kun hanki paperista loistaa?
refrain
Ei ole ketään kelle soittaa.
Ei ole ketään kelle soittaa.
|
