Mistä lie ja kaukaa laskeuduit päälle
Tämän kylmän ja onnettoman maan
Ja kuinka silti jaksat nauraa ja vielä pyytää
Sametista tehtyyn käteesi tarttumaan
Et silti saa silmiisi katsomaan
Siivistä sen huomaa,
Kateuden lähteessä uinut et ole milloinkaan
Liioin kavaluuden suomaa kaunista
Ja arvokasta lahjaa et suostu avaamaan
Silti et saa silmiisi katsomaan
Et silti saa silmiisi katsomaan
- Et milloinkaan
Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy
Ellei aika muista armahtaa
Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän
Käki suuntaa puhujaan
Silkkisen salusiinin suojassa
Voi vartiokin hetkeksi torkahtaa
Sentään kuplivan kuohuviinin merkeistä
On aamutuimaan jäljellä muisto vaan
Saa sen hetken unohtaa
Etkä saa silmiisi katsomaan
- Et milloinkaan
Aika ajoin mieleen käy, miten tämän miehen käy
Ellei aika muista armahtaa
Kun jälleen oksan ylimmän päällä jyvän tylyimmän
Pääni suuntaan, lyijyä kuumaa, käki suuntaa
|
