Lirama

Läpi hiljaisen kadun, kesken pimeää
Punaisiin silmiin sattuu, päätä täristää
Katse selässä tuntuu, veren makuinen
Ilman emäntää liikkeellä on...

Emännän takia voisin repiä vaikka käteni irti,
Mutta tuskinpa minun tarvitsee itse vaivautua

Askel juoksuksi vaihtuu, rintaa pakottaa
Ei anna pelko myöden, taakse katsoa
Läpi hiljaisen kadun, märkään maahan kaadun
Ihmisen paras ystävä saavuttaa...

Koira ei meinaa millään laskea otettaan kaulani ympäriltä,
Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että aika on todella vähissä...