Lirama

Vuoksesi ovat peilini tummenneet
Lehtien alla on kasvot kylmenneet

Ei haravoida lehtiä, ei
Ei oksia, ei
Ei kasvoja, ei
Saa odottaa jos jaksaa kevääseen

Painava on lehtiä kuljettaa
Kukaan ei huomaa seassa vainajaa

Nyt kuormaa kantaa, saa
Saa kiskoa, saa
Saa repiä, saa
Vaan pysyy mies paikallaan

Halla on pois sadon vienyt
Jäässä on pellot ja maa
Sade kyllästynyt satamaan
Jäisiin jyviin hampaat halkeaa

Ensilumi peittää harmaan pihamaan
Valkoisen peitteen alla rauhassa olla voi
Ei palele enää milloinkaan