Lirama

Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan
Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan
Itsekseni istun, yskiskelen yksin
Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein
Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein
Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa
Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään
Kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain
Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain
Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin
Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen