Lirama

Ystävä kallis täällä piilossa mulla, syrjässä sykkysydämen
Lämmön se antaa, suuret huoletkin kuulla, vängällä väen vaatii vaivaisen

Ruskeat silmät niin kuin tähtöset loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa
Ja väsyneenä vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa - torkahtaa

Kun köynnökset kaartuvat päittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan
Vaivoiksi äityneet harmitkin kyllä, saatetaan autetaan alle maan

Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
Niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin

Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen
On turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen

Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
Niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin
Ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
Niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin