Lirama

Niin tyhjä taas kun olet pois, tää talo on.
Me ovi haassa ollaan vain, pois valo on.
Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan.

Mä itkin vähän, kun tiskasin ja lakaisin.
Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin.
Ja kun yksin sänkyyni kömmin, talo naristi nurkkiaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan.

Kuuletko tuulen riehuvan
Vastusta vailla ärtyneen?
Kuuletko meren kiehuvan
Hetkellä illan hämärtyneen?

Entä kuuletko keskeltä kaipuun hiljaisen,
Kun nimesi kiljaisen?

Minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin,
Turhaan murhetta vastaan taistelin.
Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan.

Kuuletko tuulten riehuvan,
Maailman merten kiehuvan?
Kuuletko tähtien hyminää,
Maailman akselin jyminää?

Entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen,
Kun nimesi kiljaisen?