Lirama

Jaa, että tämmönen, tämmönen kotihan se meillä tosiaan.
Täällähän on mahtavasti laitettu kuuset ja vehkeet ja koristeet.

En kaikkia jouluja muistaa voi,
On kynttilät himmenneet.
Ja kun joulun kellot rauhaa soi,
Rekeen mua ei ootelleet.
Glögin ääreen en edes ehtinyt,
Vielä mummo sä hämmästyt.
Tällä kertaa yllätän ystäväin,
Vietän joulun selvinpäin.

Jaa, kenenkäs poik... Eiku tyttöjähän nämä nä... Joo, onko se tuo keskimmäinenkin meiän tyttö?
Vai? Minä katoin... Se on poika.

On lapset kovasti kasvaneet,
Sen selvästi nyt nään.
Ei ennen mulle ne hymyilleet:
Olin porsas, perheen pää.
Ja mä lahjan ostin vain itsellein:
Pullon hankeen jäähtymään vein.
Rakas vaimoni, tänään mä tähden näin,
Vietän joulun selvinpäin.

Kuule, missäs me tota viime joulu ja sitä edellinen ja...
Oltiinkos me tässä, asuttiinko me tässä samassa, mites se olikaan?

Oli putkan hienoksi laittaneet,
Kuin Jeesus pahnoilla yön.
Hyasintin maljakkoon taittaneet,
Ketään viimeistä kertaa lyön.
Äiti, ymmärrä, olen muuttunut,
Vaikka tunnethan sinä mut...
Yhtä tuskaa on pyhät edessäin,
Vietän joulun selvinpäin.

No, kyllä kai se iskä on kuitenkin iskä vielä? Eihän sitä, kyllä kai te isistä tykkäätte vielä? Niin.
Saak... Miten... Jos mä ihan vaan, että kahvikupillisen sitä glögiä? Tai no eihän sitä tietenkään.
Tiiä sitte, ottaa mittään, jos ei kerta oteta mittään, niin ollaan sitten iliman...