Lirama

Jouluna syödään paljon lihoja,
Kuljetaan pitkin takapihoja.
Vartaloissa on muotovikoja,
Muistutamme aivan sikoja.
Jouluna juodaan myös kaljaa,
Vaan ei ollakaan hiljaa.
Portaikossa turha on hymistä,
Askeleemme alkaa rymistä.

refrain:
Koko kämpän tunnen tärähtävän,
Viisarin värähtävän,
Joulun jälkeen puntarille, jos mä kiipeän.
"Tiedän, tää on hetkellistä.
Pääsen kyllä mässäilystä",
Itselleni sitä selitän.
(2x)

Hehhee.

Tapaninpäiväksi äiti leipoo,
Hassumpaa tää kakku ei oo.
Sokeria, rasvaa, vehnää, jee,
Vieläkö joku muka ihmettelee?
Pyhien jälkeen pizzoja, hei,
Juustolla kuorrutettu pakastesei.
Vielä jos saisin jäätelöä,
Ollaan ystäviä.

refrain

Hehhee.

Arvoisat kuulijat, minä sekä Pedro ja Kissajänis -orkesteri,
Me emme itse kärsi ylipainosta, mutta...
Ehkä Pedro hieman, mutta niin sanottaen me laulamme vain.
Suomalainen kansallistauti on läski ja varsinkin joulun jälkeen se ilmenee skippaduliandippandurilaisella tavalla.

Pistaasipähkinöitä lihottavia,
Silavaa silliä, salaattia.
Kalkkunapaistia, perunoita,
Leivän päälle paljon voita.
Kermakahvia, pannaria,
Piparkakkuja maistuvia.
Pieniä pullia pyöreitä,
Ollaan tyytyväisiä.

refrain

Hehhee.

Noh, läski on ikuista.