Lirama

Kevätaurinko vaimeasti vaikertaa
Se savukerroksen takaa kurkistaa.
Tuntuu siltä, että luontoa pelottaa
Se ei uskalla tulla kuorestaan.
Kuulen kuinka eläinkunta vaikertaa
Ne suree kuollutta lajitoveriaan
Ja viisasten virret veisataan
Viimeistä kertaa kotiin skootterilla
Saavutaan.

refrain:
Sain maan, taivaan
Mut raivaan sen tieltäni
Ja pois hautaan.
Sain maan, taivaan
Mut raivaan sen tieltäni
Ja pois hautaan.
Jos joskus haluan
Ehkä saan sen takaisin
Jos oikein kaduttaa
Ehkä saan sen takaisin.

Tuhannet järvet ovat tottuneet paljoon ja
Meri on mahtava, tuskin mikään huolettaa
Taivaassa on tilaa ja maassa mittaa
Mikäs tässä, senkun pannaan haisemaan
Ihminen on eläin tai ei sittenkään
Se jälkeensä jättää luonnonkiertokulun kuoleman.
Tänä keväänä ei kesää tulekaan
Sillä auringon täytyi matkansa peruuttaa.

refrain
Jos joskus haluan
Ehkä saan sen takaisin
Jos oikein kaduttaa
Ehkä saan sen takaisin.