Lirama

Kultaiset hunnut peittää
Sisäänsä meidät syvempään
Niin jäimme vangeiksi
Likaiseen kauneuteen
Kun makeimman viinin antaa
Meidät juovuttaa uudestaan
Löydämmekö unten alta kadonneen tien?

refrain:
Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee paikallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Riivaajat ohjaa meitä
Päin suloisimpia esteitä
Joihin ei ollenkaan tee tuskaa jäädä kii

Pimeät tunnit näyttää
Totuuden hetket pidempään
Itsekkö me itsemme näin kirottiin

refrain

Kun makeimman viinin antaa
Meidät taas juovuttaa
Niin me löydämme kadonneen tien

refrain

Missä taivas on?
Missä jumala on, kun lauma polkee haudallaan?
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Cubiertos en velos dorados
Llevándonos más profundo hacia adentro
Somos así prisioneros
En una belleza impura
Cuando el vino más dulce
Nos embriaga una vez más
Encontraremos el camino perdido bajo nuestros sueños?

[r:]
Dónde está el cielo?
Dónde está dios, cuándo una manada corre por su patio trasero?
Dónde está el rey, que nos liberará?

Los demonios nos guian
Hacia los obstáculos más dulces
En los cuales no duele en absoluto quedar atrapados

Oscuras horas muestran más largos
Los momentos de la verdad
Es a nosotros mismos a quién maldecimos así?

[r]

Cuando el vino más dulce
Nos embriaga otra vez
Así encontraremos el camino perdido

[r] [2x]