Talvi se viimein perille löysi,
Tallaamaan tuttuja tienoita kai
Talvi se matkan päähänsä taisi,
Latomaan keloja poikittain
Pihalla ulvoo se hyisin viima,
Nurkissa väljissä huhuilee
Hornan tuuli kuin jäinen kiira,
Hellasta tuletkin peittelee
Kuitenkin katosta roikkumaan
Vaijan taitama himmeli on
Talvi viimein perille taisi
Tuomaan juhlan talohon
Miehen mittainen kinos jo peittää,
Seiniin puisiin nojailee
Miehen pikkuisen syrjään heittää,
Hirsiä harmait' kun syleilee
Hankia moisia nähty ei olla
Seuduilla näil vuoskymmeniin
Hanget moiset suosiolla
Omaan rauhaansa jätettiin
Vaan keskellä nietosten yksinään
Lyhde laitettu linnuille on
Nyt hanget korkeat suosiolla
Talon rauhaa suojelee
|
