Lirama

Kiipeää aamu taivaanrannastaan
Puiden väliin varjot poistuu tieltä koin
Koulutien piennar on yhä hiljainen
Ei painu sora alla pienten askelten

Pohjatuulen tieltä on lehdet väistyneet
Myllättyä maata kesken öisen taipaleen
Pienen koivun juurella kiven lohkare
On tehtävänsä tehnyt

Kiven alla piilossa tukko hiuksia
Ei pieni pää kestänyt kiven painoa
Valkeneva aamu tuo tuulen tullessaan
Vaikka luonto herää hiljaa, jää yksi nukkumaan