Lirama

Mä kuuntelen kaupungin huminaa,
siellä ihmiset kulkee polkujaan.
Niin kuin muurahaiset,
valtateitä rakentaa.
Mutta minne ne menee,
minne ne menee?

Sinä olet minulle kuin sisko,
mä sanoin jo vuosia sitten.
Ovet on auki maailmaan,
mene vaan.
Mä jään vielä katsomaan,
ikkunaan.

Ja sinä olet niin kuin eilenkin.
Kuvina ja silmienlumeina
seinille varjoja heijastin.
Tässä on dinosaurus.
Tässä on krokotiili,
niin kuin silloinkin.
Kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.

Mitä mä lauluja kirjoitan,
mun pitäis tehdä oikeita töitä.
Mitä mä pelkään kuolemaa,
kun elämää en oo vielä nähnytkään,
lähempää.

Ja sinä olet niin kuin eilenkin.
Kuvina ja silmienlumeina
seinille varjoja heijastin.
Tässä on dinosaurus.
Tässä on krokotiili,
niin kuin silloinkin.
Kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.