Lirama

On vuodet paikallaan ja hiljainen on maa.
Joka aamu ilman sua on vaikee aloittaa.
Sun kahvikupista, jäi pöytään muistoja.
Sua en voi unohtaa.

Ja jokainen päivä, saa mut muistamaan.
Jokainen ääni saa mut toivomaan.
Ja niinhän sanotaan, voi usko voimallaan,
siirtää vuoria.

Sua en voi unohtaa.

Mä meen, yksin nukkumaan.
Jätän lampun palamaan.
Kauniit muistot sinusta, mua pitää valveilla.
Sä piirsit sormilla,
mun selkään kuvia.

Sua en voi unohtaa.

Kun jokainen päivä, saa mut muistamaan.
Jokainen ääni saa mut toivomaan.
Ja niinhän sanotaan, voi usko voimallaan,
siirtää vuoria.

Sua en voi unohtaa.