Lirama

Sun silmäs aina mä muistan,
niin yltäin murheen puistan.
Kun illoin panen maate
on mielessäni aate:
Minä sulle kihlat ostan
sinut vielä mä sylliin nostan
Kun rakas niin olet sinä mulle.
Minä sulle haastelen:
Tuu mun vaimoksen.

Mökin paikan mä mettään raivaan
alle kaartuvan korkean taivaan,
viereen veen, joka venhettä kantaa
jonka aurinko kuultaa rantaa.
Koivun kaajan laijasta lehdon.
Siitä teen minä kiikkuvan kehdon.
Siinä lasta kun liekuttaapi,
unen saapi pikkuinen.
Tuu mun vaimoksen.

Olen minä sua kattellut, niin
kirkkotietä kun astellut oot yksinäs, allapäin.
Sinut sulkenut siunauksiin,
että Luojamme varjelis sun elämäs etteenpäin.
(välisoitto)
En mä voi sulle onnea taata.
Enkä paljon luvata saata.
En voi kotia mä kultaa kantaa,
mutta parhaani koitan antaa.
Kun mä nään miten liinasi liehuu,
minun rinnassa rakkaus riehuu.
Sua ootan ja melkeinpä palvon
yöni valvon aatellen:
Tuu mun vaimoksen. (4x)