Abraham Ojanperä - Läksin minä kesäyönä käymään • correction
finnish
Läksin minä kesäyönä käymään
Siihen laaksohon, kussa kuuntelin päivää,
Kussa lintuset laulaa, metsäkanatkin ne pauhaa,
Ja mun sydämeni etsii lepoa ja rauhaa.
Katsoin minä alas vetten puoleen,
Näin rannalla tytön ihanan ja nuoren,
Joka istui ja itki, katsoi aaltoja pitkin
Ja hän oli niin surullinen joka hetki.
"Mitä itket sä raukka rannalla yksin
Ja sun silmistäs' vedet vierivät nytkin,
Mikä tuska ja vaiva sinun sydäntäsi kaivaa,
Joka ei anna sydänyölläkään rauhaa?"
Ja hän vastasi: "Sepä suru mua vaivaa,
Kun ei koskaan tule takaisin se laiva,
Kussa kultani kulki poikki aaltojen julki,
Minut jätti ja surun sydämeeni sulki."
Hän katseli vähän aikaa vielä,
Näki aalloilla pilven punertavan siellä,
Pilvi ei ollut lainkaan, tunsi kultansa laivan,
Ylistetty nyt Luoja maan sekä taivaan!