Lirama

Talossa, jossa kukaan ei koskaan nuku,
Makaa mies, joka näkee silmillään enemmän
Kuvitellen menneen eteensä
Sängyssä, yksin, vaatteet päällään
Maksaen palvelusta, jota hän ei oikeastaan tarvitse

Silmillään hän näkee enemmän rakkautta ja himoa
Enemmän kyyneliä, aivan liian paljon käsiteltäväksi
Ei voi kertoa kellekään, ei tällä kertaa, he laittaisivat hänet heti lukkojen taa
Liian paljon palavia puskia hänen heikolle sielulleen

Mielessään, oi niin kyllästyneenä, hän on mennyt liian kauas taakse
Kaikista näkemistään näyistä, tämä saa hänet huutamaan

Hän ei voi kuolla, eikä elää tässä maailmassa
Palava aistimus sisällään, tiedätkö kuinka se sattuu?
Hyvittäen elämäsi rikoksia
Viikate miekkanasi
Sinun on taisteltava aikojen loppuun saakka

Älä katso taakse, tai putoat halki ajan
Vain aika voi saada sinut näkemään verhojen taakseenkätkemän salaisuuden
Aikasi on koittanut, kun näet valon

Voit elää ylevänä miehen, mutta kun aika koittaa
Sinua ei jätetä jälkeen

Ajan äänten soidessa päässään
Hän jättää talon, jossa kukaan ei koskaan nuku
Työ hyvin tehtynä, tietäen ainakin yhden olevan tyytyväinen

Piilottelu on aina turhaa, kuvat haalistuvat ajan myötä

Etsien päivän voittajaa, elämän palkinto on täällä
Kaikista näkemistään näyistä, tämä saa hänet huutamaan