Lirama

On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen,
Kuu kirkas hohdettaan luo tunturille.
On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen,
On avautunut sydämeni sille.
Tää köyhä, karu maa mun lumoihinsa saa.
On avautunut sydämeni sille.

On yö, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan.
Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa.
Ken suoniinsa on saanut Lapinkuumeen polttavan,
Sen mieli tänne lakkaamatta palaa.
Tää revontulten maa, tää kiehtoo, lumoaa,
Ja mieli tänne lakkaamatta palaa.

On yö, ja kohta kiinni painuu silmät raukeat,
On havuvuode päällä hangen jäisen.
Kuin vartijoina tunturien laet aukeat:
Ne suojahansa ottaa yksinäisen.
Tää jään ja lumen maa, tää jylhänkaunis maa
Se suojahansa ottaa yksinäisen.