Lirama

Minä tahdoin vierellesi nukkumaan
Ja mä kuljin läpi kaipuun kukkamaan.
Sinä tullutkaan et vastaan,
Näin tähdet ainoastaan.
Jäin ruusutarhan laitaan istumaan.

Silloin mietin hiljaa itseksein,
Minkä tähden sinut kerran ulos vein?
Sä et tullut toista kertaa,
Silti ruusuihin en vertaa,
Vaikka piikit pelkät jäi mun sielullein.

Niin kukkii kiikun kaakun kukkaset,
Sinä kun annoit rukkaset.
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Prinssi uljas satumaan
Jälleen joutuu katumaan.
Näinkö käy kun rakastuu?
Aina ruusut lakastuu.

Tämä rakkaus kuihtui niin kuin ruusutkin
Ja mun tunteet jäätyi talven tuiskuihin.
Tuoko kevät uutta kultaa,
Kun rakkauteni multaa,
Jonka kyynelilläin kerran kostutin?

Niin kukkii kiikun kaakun kukkaset,
Sinä kun annoit rukkaset.
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Suuret surut sydämen,
Rikkaruohon rakkauden
Jälkeen vuosien pitkien
Minä kitkin itkien.

Kiikun kaakun kukkaset,
Sinä kun annoit rukkaset.
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Prinssi uljas satumaan
Jälleen joutuu katumaan.
Näinkö käy kun rakastuu?
Aina ruusut lakastuu.

(kiikun kaakun kukkaset)
(sinä kun annoit rukkaset)
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Suuret surut sydämen,
Rikkaruohon rakkauden
Jälkeen vuosien pitkien
Minä kitkin itkien.