Lirama

Olin viisi ja hän oli kuusi
Me ratsastimme keppihevosilla
Hän pukeutui mustaan ja minä valkoiseen
Hän voittaisi aina taistelun

Bang bang, hän ampui minut
Bang bang, kaaduin maahan
Bang bang, se kamala ääni
Bang bang, rakkaani ampui minut

Vuodenajat tulivat ja vaihtoivat aikaa
Kun kasvoin, kutsuin häntä omakseni
Hän nauraisi aina ja sanoisi
"Muistatko kun meillä oli tapana leikkiä?"

Bang bang, minä ammuin sinut
Bang bang, kaaduit maahan
Bang bang, se kamala ääni
Bang bang, minulla oli tapana ampua sinut

Musiikki soi, ja ihmiset lauloivat
Vain minulle, kirkonkellot soivat

Nyt hän on poissa, en tiedä miksi
Tähän päivään, joskus minä itken
Hän ei edes sanonut hyvästi
Hän ei ottanut aikaa valehdellakseen

Bang bang, hän ampui minut
Bang bang, kaaduin maahan
Bang bang, se kamala ääni
Bang bang, rakkaani ampui minut