Lirama

Puut ovat pudottaneet lehtensä
Pilvet vetensä
Tämä taakka tappaa minut

Etäisyys peittää jälkesi,
Kyyneleet muistosi
Kaikki tämä kauneus tapaa minua

Oi, välitätkö sinä?
Minä tunnen sinut yhä
Niin selvästi
Se minkä pitäisi olla kadonnut on siellä

Pelkään etten koskaan löydä ketään
Tiedän että pahin kipu on vielä edessä
Löydämmekö toisemme pimeässä
Kauan kaidoksissa ollut rakkauteni

Turvassa maailmalta
Unelmassa, ajattomassa tilassa
Lapsi, unelmat silmissään
Äidin peili, isän ylpeys

Toivon että voisin palata luoksesi
Ja tuntea sateen jälleen
Sisälläni
Puhdistaen kaiken sen mikä minusta on tullut

Kotini kaukana mutta loppujen lopuksi niin lähellä
Kauan kadoksissa ollutta rakkauttani joka makaa mustan ruusun alla
Sinä sanoit että minulla suden silmät
Etsi niillä niin löydät pedon kauneuden

Kaikki lauluni on  voitu säveltää vain suurimmista tuskista
Joka ikinen säkeistö on voitu kirjoittaa vain suurimmista toiveista
Toivon että minulla olisi vielä yksi yö elättävänä

Pyhimys siunasi minut,
Sylkien kärsimyksen pois minusta
Silti syntinen raiskaa 1000 pyhimystä
Jakaen saman helvetin kanssani

Järkevin valinta hullussa maailmassa
Varo petoa mutta nauti pidoista jotka hän tarjoaa

"Oi suloinen Christabel. Jaa runosi kanssani.
Koska tiedän olevani nukke tässä hiljaisessa näytöksessä.
Olen kaikkea muuta paitsi runoilija joka epäonnistui parhaassa näytelmässään.
Kuollut poika, joka epäonnistui lopun kirjoittamisessa
Molemmissa runnoissaan."