Lirama

Hän saapui mukaan yli lumien
Sylkien kirouksia suustaan
Hän harppoi yli jäisen maan
Tarttuen teräkseen käsissäin

Nöyryytyksestä hän kärsi
Sitä mies ei anteeksi voi antaa
Mutta kosto on toimitteva
Ja kuin todellinen soturi, hän sen tekee

Katkera mies - tyhjä syleily
Uupumus ihmisten rotuhun
Sielu kappaleiksi revitty on
Toimesta epätoivon kahleiden

Viimein hän saapui
Ja porteilta hän kuulutti
On aika nousta, sillä olen saapunut
Tuomio on täällä

Mutta ensin juokaamme parasta oluttain
Päästäkäämme henkemme vapaiks'
Antakaamme sen nousta päihimme
Ennenkuin veri vuotava on

Yksinään hän vaeltaa mis' varjot lankeaa
Halki usvan ja roudan vain teräs seuranaan
Sydämensä kylmä on kuin maa routainen
Mutta silmissään viha polttava kuin kiuas tulinen