Lirama

Hiljalleen suuntaa matka poispäin pihasta puisen talon
Hiljalleen hiertää hihna vanhan repun olkaan vaon

refrain:
Vaan kevyeen silti askel nousee
Kevyeen
Kevyesti keskellä päivää
Kevyeen mieltä aatos painaa
Kevyeen
Kevyesti keskellä päivää

Kajastaa enää himmeä valo vihreän talon ikkunasta
Kiristää hihna repun koverretun hartian päällä

refrain

Viimein jäänyt on tupa taa ja reppu olkaa painaa yhä kovempaa
Kieltäytyi nyt itku tulemaan, ei suostu pala liikkumaan,
Suuntaan taikka toiseen, kunhan edes sais hengen kulkemaan